Talhon tuli sitte uus koira. Son Rhodesiankoira elikkä Rhodesian Ridgeback. Met kävimä sen Göteborgin Onsalasta hakemasa. Tiistaina iltapäivälä lähethin ja viime yönä kolomen kieppeisä olima kotona takasin. Toellinen "mikroloma" siis. Son tuo pentu hienommalta nimelthän Inanda Mellberg Queen of clubs. Met kutumma sitä "Kersantti Karoliinaksi". Siihen on asettunu sielä emon kohussa virtaa ihan helevetisti ja sitte ku se sippaa niin se on sitte kans sippi. Semmonen mielenkiintonen havanto oli näistä koirista että pentujen emä ruokki net oksentamala syömänsä ruan, niinku susiki tekkee. Mie en ole ainakhan omisa ajokoirisa tommosta käytöstä hoksannu. Auton kyytisä Karoliina puklasi vaan kerran... ja ihan napakymppiin elikkä minun takin rynthääle. Ei se varmaan yrittäny mua sillä kuitnkhan ruokkia. Sen jäläkhin se oli niinku olis aina autosa matkustanu. Häätys se jälele opettaa ja muitaki jutskia sille suunnitella täsä kesän mittaan. Hääty laittaa tuohon ylös vielä pari kuvvaa toela komiasta riippusillasta ja komiasta maisemasta Höga kustenilta. Son siinä Härnösandin ja Sundsvallin välilä.

Vuosi vaihtu ja hirvijahtiki loppu vihovviimen. Soliki kauhiaa vääntöä lophun asti. Vielä Tapaninpäivänä tuli 2 elikkoa mutta sitä viimistä ei saatu koskhan. Ens syksyksi sais rauhottaa kokonhan tuon hirven. Jäneksiä sensijhaan on ihan ampua asti. Net on tehenhet semmosia valtateitä tuone methin, että  ei saa moottorikelekallakhan semmosta polannetta aikaseksi. Ei tullu nuista mejän koerista koekoeria mutta kyllä niile jäniksen ampuu ja sehän se on vishin mettäkoeran pääasiallinen tarkotuski. Kattelema taas seuraavaa sitte tulevaisuuesa. Siihen asti mettästelemmä ja käymä kokkeisa arvostelemasa toisten koeria. Koko viime vuojen työnantaja käytti kyllä multa vappaa-ajanki niin tarkon hyväksi, ettei palijon koerien kansa kerinny harrastamhan. Tämä vuosi ei pitäs olla yhtä kiirheinen, toivottavasti. Mie toivotan kaikile Hyvvää alakanutta vuotta, pitkiä ajoja ja hyviä ajokelejä!

 Met kävimä Sarin kansa Ameriikasa tutustumasa sielä paikallishen Arizonan väesthön. No meilähän meni sielä aika hyvin kaikimpuolin. Sieläki oli jäneksiä, vaan niitten korvat oli helevetin isoja ja niisä ei ollu lihhaa nimeksikhän, ainakhan nuin hevosen selijästä nähtynä. Niitten nimiki oli "Jackrabbit". Tuosa on ylläälä kuva aikusesta Jackrabbitista. Niilä näytti olevan jo penskana melekhin yhtä isot korvat ku aikusela.

Toukokuu olis sitte loppusuorala ja koiratki on hoikistunhet ihan mukavasti. Kymmenen kilometrin lenkkiin mennee enhän 50 minuuttia ku ens alakuun siihen meni alun toista tuntia. Purtilon saapii vesile ens pyhänä ja siitä se kesä alakaa. Kesän alaku oli heleppo tunnistaa kyllä tänhän lautakaupasaki. Sielä ku ukkolauma lappo hiki pääsä puutavaraa peräkärryihin, mie muitten mukana. Emännät istuttaa vissiin kevväisin ukkoihin semmosen rakennusneuroosin, ettei vaan tulis äijäpolola aika pitkäksi. : )

Vappu sitte oli ja meni. Käythin vanahan Euromarketin pihasa kuuntelemasa "pyörämiesten" evankeliumia ja semperhän sitä pirummoista konheitten kierrätystä. Olipa vaan taas semmonen meteli että oksappois. Onneksi ei ollu meilä koiria mukana. Keli oli taas kerran pirun kolea mutta ei se estäny sitä perinteisen vappujäätelön syömistä kuitenkhan ja soli lämpimäsä autosa syötynä aika muikia makuelämys. Tänhän laiton venhestä moottorin tulile tuosa pihasa ku näyttää veet pikkuhilijaa pääsevän jääpeitteisthänsä. Kohta saapii purtilon vesile ja alakaa venneilykausi. Koiriitten juoksutus jatkuu vähän kurinalasemmin ja koiriitten ehoila.

Nonniin, jopa onki päässy aikaa kulumhan viime kerran höpötyksistä. Siihen on kyllä ihan inhimilliset syyt. Net on nuot viime talaven keliolosuhthet, jotka piti mejän koirat pois mettästä aika tehokkaasti ja sitte tuo minun itteni huonollainen kieltäytymistaito yhellaisista hommista joka taas on poikinu sitte helevetillaila toisellaisia hommia ja koirarukat jääpii siinä sitte heikoile. Nyt on päätetty antaa koirile liikuntaa oikhen isän käjestä ja hyvin son homma lähteny näiltä pohojilta liikheele. Leviät selät on jo vähin kaventunhet, mutta liika juoksutus näkkyy tympäännyttävän ajokoiranki. Joku päivä taukoa ja sitte menhän taas. Kyllä se siitä, niinku Manuki sano aikanhan. Kunnonluontikausi on julistettu avatuksi, niin isännile ku koirilekki. Tuosa kuvasa muuten Saaga toi heti tammikuun alakupäivinä tänä vuona mettästä mejän tykö tuommosen puoliksi syövyn ja sen jäläkhin jäätynhen jänesvainaan. Mikähän elukka tuommosen tempun olis teheny?

Solis Joulu tuosa ovenpielesä jo tulosa. Jäneksile kävin just laittamasa jouluheinät tarjole. Ei net vissiin vielä niitten tarpheesa ole, mutta laitompa kuiten. Toivotin mettänelukoile hyvät joulut samala. Nyt häätyy alakaa rauhottuun itekki ja valamistautua Joulhun.